KUN NETISTÄ LOPPUI TILA

Siiri Liitiä

Viime kesänä internetistä loppuivat osoitteet.

 

IP-­osoitteet ovat konekohtaisia numerosarjoja, joiden avulla informaatio löytää internetissä oikealle vastaanottajalle. Kaikki netin tietoliikenne kulkee IP­-paketteina osoitteiden välillä. Heinäkuussa 2015 IP­-osoitteet loppuivat kesken. 3,4 miljardin mahdollisen osoitteen kiintiö, josta osoitteita on jaettu verkon käyttäjille 80­-luvulta alkaen, kului loppuun viimeistä myöten.

 

Internet ei silti kaatunut, eikä rivikäyttäjä istunut avuttomana mustan ruudun äärellä. Ensimmäisen osoitekiintiön rinnalle on nimittäin kulissien takana tuotu 340 sekstiljoonaa – eli miljoonaa miljoonaa miljoonaa miljoonaa miljoonaa miljoonaa – uuden protokollan mukaista osoitetta.

 

Internetin kokoa rajoittaa enää vain serverikoneiden koko, joka ei sekään ole vähäinen. Palvelinkeskusten aiheuttamien päästöjen määrä on arvioitu yhtä suureksi kuin lentoliikenteen ilmastohaitat, ja tallennustilan määrä kasvaa koko ajan.

 

Netissä on siis rajattomasti tyhjiä tontteja, joille rakentaa. Siitä huolimatta siellä ei ole rajattomasti tilaa.

 

Googlen kautta tehdään päivittäin yli kolme ja puoli miljardia hakua. Yli kolme neljäsosaa kaikista maailman verkkohauista tehdään sen kautta (tämä tieto on etsitty Google-­haun avulla). Facebookissa ja sen omistamassa Instagramissa puolestaan on yhteensä liki kaksi miljardia käyttäjätiliä. Tilien määrä vastaa neljäsosaa koko maailman väkiluvusta.

 

Verkosta löytyy näiden mastodonttien lisäksi lukemattomia, pienempiä vaihtoehtopalveluita. Vaihtoehdot eivät kuitenkaan mahdu arkeemme.

 

Ei ole hauskaa käydä yksin uudella sivustolla, jos oma ystäväpiiri juttelee yhä Facebookissa. Google puolestaan on verkkohaun synonyymi, jonka ylivaltaa harva edes muistaa kyseenalaistaa. Molemmat jättiläiset ovat raivanneet itselleen verkossa niin valtavan reviirin, että on vaikea kuvitella internetiä ilman niitä.

 

Menestys ei tietenkään aina ole ikuista. Internetissäkin jylläävät kysynnän ja tarjonnan lait, uusi palvelu voi kilpailussa syrjäyttää vanhan. Verkossa ei enää ole kysyntää 2000-­luvun alussa menestyneelle MySpacelle, muttei toisaalta myöskään tuhansille ja taas tuhansille uusille sosiaalisen median palveluille, joita syntyy ja katoaa päivittäin juuri kenenkään huomaamatta.

 

Netissä huomio on tilaa.

 

Usein toistettu mantra kuuluu, että internetaikana kuka tahansa meistä voi ryhtyä sisällöntuottajaksi. Juuri rajattomuus synnyttää tilanahtautta. Kun jokaisella on loputon virta asiaa verkkoon vuodatettavaksi, mediatulvassa on mahdotonta pysyä mukana. 

 

Sosiaalisessa mediassa oman asian toitottaminen on mukavampaa kuin muiden sanomisiin perehtyminen. Tykkäyksiin ja jakoihin on helppo jäädä koukkuun, omaan ääneen helppo rakastua. Kukaan ei ehdi lukea ja katsoa kaikkea, eikä kaikille omien viestiensä tehtailijoille riitä sataatuhatta seuraajaa. Jatkuvasti päivittyvä viestivirta vie mennessään sekä tyhjänpäiväisyydet että tärkeät tiedot.

 

Mutta ehkä kovaäänisimmät ymmärtävät parhaiten, miten oma tila raivataan. Verkon meluisilla markkinoilla voi houkutella ympärilleen ringin kuuntelijoita vain itsestään jatkuvaa meteliä pitämällä.

 

Taistelussa virtuaalisesta tilasta on vähän voittajia – ja loputon joukko huomiotta jääviä häviäjiä.

 

 

 

© 2015